Kuntien rakentamisen tarve jatkuu korkeana

– Moni näkymä korostaa kunnallisen rakentamisen merkitystä, sanoo Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale.

Taipale kommentoi seuraavassa muuta rakentamista kuin asuntotuotantoa, jota puidaan erikseen jutun lopussa.

Kuntaliitoksen selvityksen mukaan kunnat ja kuntayhtymät käyttävät toimitilojen uudisrakentamiseen vuosittain noin 1,2 miljardia euroa. Suunnilleen saman verran rahaa kuluu toimitilojen korjaamisen.

Jo pelkästään perusopetuksen toimitilojen korjaus pitää volyymin korkealla.

­– Koulujen ja päiväkotien peruskorjaukset ovat muutaman viime vuoden ajan pysyneet noin puolen miljardin euron vuositasolla. Jatkossa kouluverkkoa pyritään uudistamaan rakentamalla vähemmän, mutta suurempia yksiköitä, jolloin tarve huonokuntoisen rakennuskannan korjaamiseen vähenee, sanoo Taipale.

Myös kuntayhtymien vilkas rakentaminen on nostanut toimitilarakentamisen volyymiä viime vuosina. Merkittäviä sairaalainvestointeja tehtiin vuonna 2020 esimerkiksi Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Oulun ja Kainuun sairaanhoitopiireissä.

– Sote-uudistus saattaa vaikuttaa jatkossa kuntien investointikykyyn, koska sosiaali- ja terveyspuolen poistuminen ohentaa kuntien taseita ja vie niiltä poistopohjaa, Taipale toteaa.

Katurakentamiseen ja muuhun asuinalueiden vaatimaan infraan kuntien verorahoja kuluu noin 700 miljoonaa euroa vuodessa

– Suuret raideliikennehankkeet ovat nostaneet liikennerakentamisen osuutta merkittävästi viime vuosina, sanoo Taipale.

Liikenneinvestoinnit, kuten Länsimetro, Raidejokeri ja Tampereen raitiotiehanke, painottuvat suurimpiin kasvukeskuksiin. Turun tunnin juna ja itärata pitävät raideliikenteen rahoituksen jatkossakin keskustelussa.

Rakentamisrahaa yhdyskuntiin

Oma lukunsa ovat vesihuolto ja jätehuolto. Ne eivät nosta kuntalaisten verorasitusta, vaan rahoitetaan lähinnä asiakasmaksuilla.

– Syksyllä valmistuneen selvityksen mukaan huonokuntoisten vesijohto- ja viemäriverkostojen korjaaminen vaatii vesihuollon investointien nostamista jopa 1,8-kertaiseksi, sanoo Paavo Taipale.

Kunnat ovat käyttäneet vesijohtoverkkoihin runsaat 400 miljoonaa euroa vuodessa, kun selvityksen mukaan vuosittainen tarve olisi lähes 800 miljoonaa vuoteen 2040 asti.

Jätehuollon infrastruktuuri on suhteellisen tuoretta, koska jätteenpolttolaitosten rakennusboomista on kymmenkunta vuotta. Huolta aiheuttaa se, että osa näistä investoinneista on vielä kuolettamatta, vaikka säädösten muuttuminen on jo vähentämässä jätteiden energiahyödyntämistä.

–  Jäteyhtiöt ovat huolissaan, koska poltettavaa jätettä ei ehkä kaikilta osin saada niin paljon kuin kannattavuuslaskelmissa oli oletettu, sanoo Taipale.

Omat pulmansa aiheuttaa energiahuolto. Maakaapeloinnin isot investoinnit jatkuvat samaan aikaan, kun osa fossiilista polttoainetta käyttävästä kaukolämpöverkostosta uhkaa jäädä vajaakäytölle. Tilalle on tulossa muun muassa kalliolämpö, johon investoidaan jo esimerkiksi Helsingissä, Vantaalla ja Vaasassa.

Lisää valtuuksia myös asunnoille

Entä asuntorakentaminen? ARA:n asuntomarkkina-asiantuntija Hannu Ahola kertoo, että Suomessa aloitettiin viime vuonna lähes 40 000 asunnon rakentaminen, mistä valtion tukeman ara-rahoitteisen tuotannon osuus oli lähes neljännes eli runsaat 9 000 asuntoa. Vuokra-asuntojen suurimpia rakennuttajia ovat kuntien vuokrataloyhtiöt, joiden hallituksissa istuvat kuntapäättäjät.

– ARA-tuotanto kasvoi selvästi viime vuosista. Tähän vaikutti kesäkuussa hyväksytty lisätalousarvio, joka mahdollisti valtion tukeman asuntotuotannon kasvun, Ahola toteaa.

Vuonna 2020 ARA-tuotantoon myönnettiin korkotukilainoja 1,6 miljardia euroa, josta perusparannuksen osuus oli 182 miljoonaa euroa. Kuntayhtiöiden osuus vuokra-asuntojen lainoituksesta oli 36 prosenttia.

ARA-rakentamista vauhditettiin lisäksi käynnistysavustuksilla ja erityisryhmien investointiavustuksilla, joita myönnettiin tälle vuodelle kaikkiaan noin 100 miljoonaa euroa.

Lisäbudjetista päätettiin tilanteessa, jossa ARA:n korkotukivaltuudet olivat loppumassa ja oli epävarmuutta siitä, toisivatko koronavirus ja sen aiheuttamat rajoitukset notkahduksen rakentamiseen. Syksy ja talvi osoittivat, että korona ei juuri vaikuttanut rakentamisen volyymeihin.

Valtio käytti asuntolainotusta suhdannepolitiikan välineenä myös vuosien 2008−2009 finanssikriisin aikana, jolloin markkinoille tuotiin uusia lainamuotoja. Ara toteuttaa kuitenkin aina valtion asuntopoliittista ohjelmaa, eikä se voi itsenäisesti vaikuttaa rahoituksen tasoon.

Ratkaisevaa on kohtuuhintaisen asuntojen tarve siellä, missä asunnoista on pulaa ja vuokrat ovat kalliita vapailla markkinoilla. Tämän takia puolet ARA-asuntotuotannosta on keskittynyt Helsingin seudulle ja 40 prosenttia muihin kasvukeskuksiin, lähinnä Tampereen ja Turun seuduille. Kasvukeskusten ulkopuolelle ARA-asuntoja on rakennettu lähinnä vanhuksille ja muille erityisryhmille.

Oma lukunsa ovat olleet asumisoikeusasunnot, joiden määrä on kasvanut yli 50 000 asuntoon. Viime vuonna aloitettiin yli 2 000 asumisoikeusasunnon rakentaminen, kun aikaisemmin on menty 1 500 asunnon tasolla.

– Asumisoikeusasuminen on vakiinnuttanut suosionsa omistus- ja vuokra-asumisen välimuotona, Ahola toteaa.

Teksti: Anssi Orremaa